Lasten kasvettua muutaman vuoden alkoi muiden hevosalan ihmisten tapaan katse harhailla pikkuponeissa. Ostin Laaksolan ratsutilalta Mehtosen perheeltä 17-vuotiaan neljässä maassa kantakirjatun welsh A-ori Cuppers Magnumin eli ihan jotain muuta mitä menimme sinne kokeilemaan. Ostoksen järkevyyden voi todellakin kyseenalaistaa, mutta ”Makesta” tuli koko tallin lemmikki ja luottopakki, jolla lapset pystyivät harrastamaan ja kisaamaan mahtavalla tavalla. Koska ponilla oli myös astutuslupa, teimme sillä itsellemme welsh A-varsan Tay Lil Onen eli Onnin sekä muutamia varsoja myös muille. Pengottuamme Maken taustoja, on sillä jälkeläiisä niin Hollannissa, Saksassa, Ruotsissa kuin Suomessakin ja se on kisannut niin esteitä, koulua kuin valjakkoakin. Maken siirtyminen yllättäen ajasta iäisyyteen 24-vuotiaana oli valtava shokki, se oli yksi elämäni eläimistä.
Kuntapolitiikkaa ja ratsuhevoskasvatusta 