Muut suuret persoonat

Gunilla

Kuulin, joskus 2000-luvun alkupuolella, että tuttavan tuttavilla oli tanskandoggien kanssa kasvanut orpo lammas. Lammas oli talven jälkeen päätymässä pääsiäislampaaksi, joten hyppäsin autoon ja hain karitsan parempaan talteen. Gunilla matkusti arvonsa mukaisesti etupenkillä, tosin sillä kertaa jalkatilassa.

Lapsuudenmuistoistaan johtuen se karsasti toisia lampaita, mutta leikki koirien kanssa kuin mikä rakki konsanaan. Sille ei ollut lainkaan vierasta kävellä avoimesta ovesta sisään taloon ja nousta sohvalle tai juosta autoa vastaan ja kiivetä penkille. Tosin se oli sen verran joustava luonne, että laidunsi myös hevosten seurassa ponia teeskennellen. Eläinlääkärikin totesi, että ei ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Valitettavasti sen sokea luotto kaikkeen koitui sen kohtaloksi myöhemmällä iällä, kun vieras koira puri sille verenmyrkytyksen aiheuttaneen haavan. Mutta oli se mahtava leidi, yksi parhaista.

Olli

Kuulinpa taas (kuulin paljon kaikkea), että tuttavan tuttavan tanskandoggi oli saanut vahinkopennut ja suurin osa oli lopetettu heti kättelyssä. Pari oltiin jätetty emolle hoidettavaksi ja nyt oli niidenkin aika vähissä. Toisen saisi hakea nimettömästi baarin takahuoneesta eikä koskaan paljastaa missä vahinkopennut olivat syntyneet, ettei Kennelliiton kanssa tulisi ongelmia. Oikeaa kenneliä ei ollut vaikea päätellä, mutta enpä ole sitä tähän päivään mennessä kenellekään kertonut, toivotaan, että vastaava ei ole koskaan toistunut. Koirankasvatus on loppujen lopuksi varsin raakaa bisnestä.

Olli oli elämäni koira, aina uskollinen ja kiltti, oikea ajatusten lukija. Se eli täysin terveenä 7-vuotiaaksi (mikä on tanskandogille valitettavasti jo aika hyvä), jonka jälkeen sydän alkoi laajeta. Aktiivinen elämä päättyi liian varhain sydänvaivoihin, mutta monet tutut fiilistelevät edelleen tuota yli 80-kiloista jättiä.