Minusta

LUOTTAMUSTOIMISTA

Olen 39-vuotias uusnurmijärveläinen, koulutukseltani oikeustieteen maisteri ja työskentelen lakiasiainpäällikkönä Valtiokonttorissa. Toimin luottamustehtävissä Nurmijärven kunnan elinvoimalautakunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana, Hevosopisto Oy:n hallituksessa, Yritysvastuuoikeuden yhdistyksen hallituksessa, vapaaehtoistyöjärjestö Setlementti Louhelan hallituksessa, Nurmijärven Keskustan kunnallisjärjestön hallituksessa sekä ratsastusseura Riding Club Solbacka ry:n hallituksessa.

Aluevaalit ovat arvoltaan noin 20 miljardin euron vaalit pelkästään vuositasolla, se rahamäärä siirtyy vuosittain kunnilta aluevaltuustojen vallan alle. Kyseessä on suurin vallan siirto Suomen politiikassa ikinä. Se tekee aluevaaleista tärkeämmät kuin eduskuntavaalit, saati presidentinvaalit. Nyt on valittava viisaasti.

Aluevaaleissa 2022 kantavat teemani ovat:

  1. Jokaisessa Keski-Uudenmaan kunnassa tulee olla vähintään yksi terveyskeskus siellä missä ihmisetkin asuvat, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Väkirikkaissa monikeskuksisissa kunnissa väestöpohjaa riittää 2-3 terveysasemalle. Kun asukas tietää oman terveysasemansa, sen yhteystiedot ja tavoittaa sieltä nopeasti omahoitajansa, on palvelu ennakoitavaa ja luotettavaa.
  2. Helppokäyttöiset digipalvelut ja -ajanvaraukset täydentävät ja nopeuttavat palveluja halukkaille. Kaikki eivät halua käyttää digipalveluja ja heille tulee olla myös muita asiointikanavia. Nykyiset keski-ikäiset ovat kuitenkin käyttäneet tietokoneita koko aikuisikänsä, joten halukkaille helppokäyttöiset ajanvaraus-, laboratorio-, etälääkäri- jne. palvelut ovat erinomainen täydentävä lisä palveluihin.
  3. Henkilöstöä tulee kuulla muutosjohtamisen oppien mukaisesti, ovathan he oman työnsä parhaita asiantuntijoita. Suomalainen sote-henkilöstö on korkeasti koulutettua ja motivoitunutta. Muutoksessa heidän kuulemisensa on tärkeämpää kuin koskaan.

Joku viisas sanoi joskus, että ”politiikka on yhteiskunnallista keskustelua”. No, haluanko osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Totta hitossa. Kun on hallinto- ja yritysjuridiikasta jo pitkä kokemus, ei siitä kunta- ja aluetasollakaan ole ainakaan haittaa. Kuivan juridiikan lisäksi omia kiinnostuksen kohteita ovat myös mm. hyvä hallinto, taloudellisen ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parantamisen keinot, oikeudenmukainen kilpailu markkinoilla ja yritysvastuu yhteiskunnan kehittämisessä. Tästäkin osaamisesta ole hyöty revittävissä irti myös kunta- ja aluetasolla. 

Kun on kasvattanut pitkään hevosia, näkee myös maaseudun haasteet. Fakta kuitenkin on, että ympäristön- ja luonnonsuojeluun täytyy satsata isosti. Se voidaan kuitenkin tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti jättämättä ketään pulaan. Pakko on yleensä huono konsultti, yhteistyö on hedelmällisempi tie.

Kunta- ja aluepolitiikassa ratkotaan niitä kaikkein lähimpiä elinpiirin asioita, jotka saattavat joskus tuntua jopa vähän mitättömiltä. Mutta päätösten ketjun kumuloituessa niillä on kuitenkin iso merkitys.

VÄHÄN VIELÄ HEVOSKASVATUKSESTA

Aloitin kasvatustoiminnan vuonna 2003 jättimäisellä suomenhevosellani Komistuksella, mutta suomenratsujen kasvattajaa minusta ei kuitenkaan tullut. Ostin samana ja seuraavana vuonna trakehnertamma Panta SOV:n sekä puhelimessa näkemättä (järkevästi) englantilaisen täysiveritamma Malagenian.

Tay Incools ja Tay Gallianus, kuva Tanja Stormbom

”Male” oli entinen puolalainen laukkahevonen, joka oli myöhemmin tehnyt uraa myös kenttä- ja esteradoilla. Se vihasi koskettamista lähes kaikissa muodoissaan ja teki sen tiettäväksi. Se oli kuitenkin muuten erittäin ystävällinen ja seurallinen, joten tulin siihen tulokseen, että se oli lähinnä väärinymmärretty vauvannahkainen kutiaja. Male teki minulle kaksi varsaa Tay Incoolsin ”Inkan” ja Tay Katmandoon ”Manun”. Inka taas teki minulle seuraavassa sukupolvessa seitsemän varsaa lisää ennen kuolemaansa vain 13-vuotiaana, joten tämä sukuhaara oli minulle jättipotti. Fiksuja, helppoja ja ystävällisiä täysiveriristeytyksiä, joista moni on pärjännyt hienosti kilpakentillä. Ei aloitteleva kasvattaja olisi voinut yhtään enempää toivoa.

”Panda” oli Neuvostoliitossa syntynyt nippuun pakotettu trakehner. Sen päätyminen meille oli niinkin hieno tarina, että se asui vuonna 2003 ostamallani Alikulman tallilla Tarvasjoella nykyisessä Liedossa, mutta se ei suostunut muuttamaan ja menemään hevostraileriin. Lukuisten yritysten jälkeen se jäi edelleen asumaan meille, sen kanta oli selvä. Myöhemmin se kulki oriasemille ja takaisin ilman mitään ongelmia, koska takaisin kotiin pääsi aina. Panda teki minulle kaksi varsaa Tay Liberten ”Liisan” ja Tay Lordin ”Tepan”. Liisasta polvi jatkui vielä kolmella varsalla. Tässä sukuhaarassa varsoja kuoli em. lisäksi ainakin kolme, joten aloittelevaa kasvattajaa ei kohdeltu enää niin silkkihansikkain.

Kantatammojeni varsojen lisäksi kasvatin welsh A-varsan Tay Lil Onen ”Onnin” ja Lucarla W:n varsan Tay San Carisman ”Sannin”.

Merkittävimmäksi elämäni hevoseksi muodostui Malen ensimmäinen varsa Tay Incools (s. 2005, i. Nolisco) eli Inka. Inkan seitsemän varsaa (Tay Van Helsing, Tay Malaysia, Tay Gallianus, Tay Alejandro, Tay Gladness, Tay Ninjay, Tay Bon Jolie) ovat tällä hetkellä nuoria kilpailuikäisiä ja koulutettavia hevosia. Osa on kerännyt jo merkittävää menestystä, osa on vasta tulossa kilpakentille.